Riikan kuuluisa nähtävyys, Mustapäiden talo, joka kuuluu jollekin paikalliselle kauppiassuvulle.

26.7.
Aamulla pakkasimme näyttelyvermeet ja koirat autoon ja ajoimme Adaziin näyttelypaikalle, joka sijaitsi noin parinkymmenen kilometrin päästä Riikasta. Näyttelypaikka oli mukava, koulun vieressä sijaitseva viheriö, jossa oli onneksi paljon puita. Kokosimme näyttelyteltan ja häkit kasaan ja kävimme Ellun kanssa ilmoittamassa koiramme paikalle saapuviksi. Bordercollieita oli ilmoitettu yhdeksän ja tuomarina toimi Beata Petkevica Latviasta.

Bordercolliet olivat heti yhdeksältä ja ekana oli pari junnuluokan urosta (toinen Suomesta), ja sen jälkeen oli avoin luokka, jossa kilpaili Remu ja Roki. Remu voitti luokkansa ja sijoittui paras uros -luokassa ekaksi! Näin tuli Rempalle Latvian SERTi ja se viimonen kaivattu CACIB!!!!! Ihanaa!!! :) Asiaa en siinä sen kummemmin kerennyt miettimään kun piti tehdä vaihdot ja ottaa Niila kehään. Narttujen avoimessa luokassa oli kolme narttua, joista kaksi Suomesta (toinen oltiin siis me). Niila voitti avoimen luokan ja sen jälkeen oli vielä pari valioluokan narttua (toinen Suomesta), ja sen jälkeen paras narttu -kehään. Niila vei voiton ja sai myös Latvian SERTin ja CACIBin!!! :) Sami ystävällisesti esitti Remun rotunsa paras-kehässä koska mulla oli Niila. Ja Niila voitti, tuomari tykkäsi kovasti Niilasta (ja ihmetteli sen ikää, täyttäähän tuo syksyllä jo kymmenen vuotta!). :D Remuhan oli sitten VSP! Kiitos Sami!

Kehän jälkeen kävimme leirissämme jälkipuintia ja huomautuin muille, että arvatkaas mitä? Remuhan sai neljännen CACIBin joten siitähän tuli kansainvälinen näyttelyvalio!!! :D Upea juttu! Minun eka intti-valio!!! Vaikka onkin Petrin nimissä, mutta silti. ;) Täällä ei palkintoja saanut mistään sijoituksista, paitsi SERTi ja CACIB -ruusukkeet kehästä, mutta ostaa sai pokaalin jos halusi. Ostin hienon ison ruusukkeen (pokaalit keräävät pölyä... ;)), muistoksi tästä näyttelystä, Latvian väreissä. Pölyn laskeuduttua päätimme lähteä syömään, purimme teltan pois ja ajoimme autoilla läheiseen ravintolaan. Koska tokihan halusin isoihin kehiin Niilan kanssa, ja ne alkoivat vasta iltapäivällä.

Takaisin näyttelyalueelle menimme hyvissä ajoin, BIS-kehän viereen teimme leirin pystyyn. Ja ei kun odottelemaan. Siinä odotellessamme huomasin tuttuja vähän matkan päässä, ja ihanan tuttuja koiria! Appenzelli-kasvattajat Tuija ja Markku olivat samassa näyttelyssä koiriensa kanssa! Kävin juttelemassa heidän kanssaan kuulumiset ja voi kun tuli ikävä Venlaa katsoessani heidän koiriaan... Olipa ihana nähdä taas sveitsiläisiä kippurahäntiä!! :)

Iso kehä alkoi onneksi ihan ajallaan ja handlerien, parikilpailun, kasvattajien, pentujen ja veteraanien jälkeen oli vihdoin ryhmä yksi. Meillä oli ryhmätuomarina sama tuomari, joka jo aamulla arvosteli meidät. Tuomari juoksutti kokooma-kehässä muut, meidät hän muistikin. :) Sitten isoon kehään! Ensin jonoon seisomaan, josta tuomari valkkasi viisi mieleistään. Me olimme Niilan kanssa yksi niistä! :D Kyllä alkoi jänskättään! Tuomari juoksutti jokaisen edestakaisin ja kehän ympäri. Sen jälkeen pieni mietintätauko ja sitten tuomari alkoi jakaamaan ruusukkeita. Hetken päästä huomasin että meitä oli enää kaksi, ja tuomari pyysi vielä kerran kehän ympäri. Kaunis australianpaimenkoira voitti ja me Niilan kanssa tulimme toiseksi! WAU! Tämähän oli myös eka ryhmäsijoitukseni koirani kanssa ikinä!!!!! :D Kyllä olimme kaikki onnellisia!

Lauantain ryhmä ykkösen kolme parasta! :) (Aurinko paistoi juuri palkintokorokkeiden takaa...)


Niila RYP-2!!

Lähdimme kaupan kautta hotellille ja kaupasta pois tullessamme vasta kerkesin vilkaista puhelintani, johon oli tullut monta puhelua Janniliisalta ja yksi viesti kaverilta, joka onnitteli kasvattajaa kasvatin erkkari-menestyksestä. Siinä vaiheessa muistin, että koto-suomessahan oli bortsujen ja kelpien erikoinäyttely ja ajattelin viestistä, että mitä hemmetin pilaa tämä nyt oli!? Soitin sitten Janniliisalle ja hän sanoi, että Kito oli ollut ROTUNSA PARAS erkkarissa!!! Olin puulla päähän lyöty, näin hyvä onni yhtenä viikonloppuna!!! Kyllä siinä päivän pölyt suusta karisi kun onnittelin Janniliisaa ja Kitoa! Olin onnellinen! <3

Kito erkkarissa ROP!!! :)
kuva: Sanni Muurmäki


Best In Show I australiankelpie Royal Cocktail Jubileum ja Best In Show II bordercollie Elo Tillan All U Need Is Love! :)
kuva: Tiina Karvonen

Giirakin oli ollut erkkarissa, ja sai tällä kertaa EHn. Hyvä, onnea siitä Giira ja Kauko! Samoin oli ollut Pyry, joka sai ERI 4. Hienoa, onnea Pyry ja Riikka! :)

Tämän jälkeen olikin kiva lähteä hotellille. Käytimme vielä koirat ulkona ja menimme taas tutuksi tulleeseen kuppilaan syömään, juomaan ja puimaan meidän näyttelymenestystä.

27.7.
Aamulla taas hyvissä ajoin ylös ja autoa pakkaamaan, koska näyttelyn jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Liettuan rajaa. Mutta ensin takaisin Adaziin ja tänään kehämme alkoi yhdentoista jälkeen (tarkka aika oli ilmoitettu, klo 11.12). Saimme häkit kivasti ison puun varjoon, joten telttaa emme tänään pystyttäneet. Tämän päiväinen näyttely oli kansallinen, kaikkien rotujen näyttely ja bordercollieita oli ilmoitettu neljä. Tuomarina oli suomalainen Saija Juutilainen.

Meidän sunnuntain leiri tausta/huoltojoukkoineen. :)


No Niila haluais päästä jo kehään!

Aikataulut näyttelyssä pitivät erittäin hyvin paikkansa! Odottelimme neljättä bortsua, jota ei vaan alkanut kuulumaan, ja vaikka edellinen rotu oli jo arvosteltu. Kävin pariinkin kertaan kysymässä kehäsihteeriltä, että joko, mutta hän vain sanoi että bortsut ovat ajallaan, koska neljäs bc ei vielä ollut tullut. He ottivatkin kehään pari muuta rotua jossa oli vain yksi rotunsa edustaja, vaikka ne oli merkitty alkavaksi bortsujen jälkeen. Tasan klo 11.12 menin kehän reunalle taas kurkkimaan ja sitten pääsimme kehään (vaikkakin se neljäs vielä puuttui)!

Urosten avoimessa luokassa oli kaksi urosta, Remu ja Roki. Ajattelimme Petrin kanssa jo edellisenä iltana jättää Remu tänään huilimaan ja näin ollen Roki saisi tänään kilpailla yksin. ;) Minä esitin Roksun ja Roki olikin sitten paras uros ja sai Latvian SERTin!! Onnea paljon Ellu ja Sami, sekä Roki!!! :)

Sitten jälleen heti perään narttujen avoin luokka ja vaihto Niilaan. Tuomari tykkäsi kovasti Niilasta ja ikää kysyessä vastasin "melkein kymmenen", jolloin tuomari käännähti katsomaan paremmin ja kysyi "ai vuottako?". :D No, Niila voitti luokkansa ja kehäsihteeri huhuili vielä puuttuvaa bortsua (valioluokan narttua, joka oli Suomesta), mutta sitä ei vaan näkynyt. Sitten Sami tuli Rokin kanssa rotunsa paras -kehään ja tuomari juoksutti kerran ympäri ja valitsi Niilan voittajaksi! :D Ihanaa Niila, ihanaa! :) Ja juuri kun tuomari oli kätellyt meidät, neljäs bc tuli paikalle, hivenen liian myöhään. He olivat vahingossa katsoneet aikataulun väärin. Kyllä siinä harmiteltiin kaikki! Mutta saivat he sentään laatuarvostelun.

Kehän jälkeen kävimme taas jälkipuintia ja mietimme mitä tehdään. Päätimme toki taas jäädä isoon kehään, joten muut lähtivät käymään kaupassa ostamassa syötävää ja sitä juotavaa (etenkin vettä) jota meni _todella_ paljon, ja minä jäin omien koirien kanssa näyttelypaikalle. Kauppareissun ja syömisten jälkeen siirsimme leirimme taas BIS-kehän viereen ja sitten taas odottelimme. Onneksi jälleen iso kehä alkoi ajallaan.

Ryhmätuomarina meillä toimi Marianne Holm Suomesta, ja hän juoksutti koirat kokooma-kehässä. Sitten taas juoksimme Niilan kanssa isoon kehään jossa seisotimme koirat jonossa. Tuomari valkkasi viisi parasta ja me olimme jälleen mukana! Wau! Arvostelu tapahtui samalla tavalla kuin eilen, ja kun meitä oli enää kaksi jäljellä, tuomari juoksutti vielä kerran Niilan ja minut sekä kilpakumppanimme, joka oli tällä kertaa saksanpaimenkoira, kehän ympäri, ja sen jälkeen tuomari tarjosi meille punaisen ruusukkeen!!! Taisin päästää suustani "apua", ja tuomaria se nauratti kovasti. :D Niilalle tämä oli jo tuttua puuhaa eiliseltä ja se varmoin ottein loikkasi ekalle palkintokorokkeelle ja nautti!! Tuomari tuli meidän kanssamme kuviin ja taisivat he Niilan kanssa vaihtaa pusujakin! :D

Sunnuntain ryhmän yksi kolme parasta, mehän keikutaan sillä korkeimmalla korokkeella! :D

No, vielä emme päässetkään lähtemään vaan odottelimme hetken Best In Show -kehän alkamista. En muuten ikinä ole BIS-kehässä ollut, ja sitten kun olimme Niilan kanssa vielä ekana niin vähänkö jännitti!! BIS-tuomarina oli vanhempi venäläisrouva Liudmila Krakovskaya. Kokooma-kehästä juoksimme isoon kehään, jossa tuomari katsoi koirien liikkeet läpi yksitellen. Sen jälkeen tuomari piti mietintätauon ja sitten hän tuli kättelemään meidät ja pyysi juosta kehän vielä ympäri, jonka jälkeen meidät ohjattiin kehästä pois. Ajattelin että no se oli siinä, voidaan lähteä jatkamaan matkaa seuraavalle hotellille. Menin muiden luo ja sanoinkin, että voimme pakata tavarat, kun Petri epäili että noinkohan se vielä loppui. Katselimme kehään, jossa tuomari kätteli kaikki ja he tulivat myöskin kehästä pois. No eikö se palkinnut ketään, kerkesin ajatella. Kunnes tajusin, että nehän varmaan kuuluttavat viisi parasta kehään. Ja niinhän siinä kävi. Menin kokooma-kehään kuuntelemaan juuri parahiksi, kun kaiuttimista kuului "nambor faiv, borderkollijs, Pikkupaimenen Revised Edition, R. Saaikkonen ja P. Saalmijaarvi, Sjoomi Finlandiaaa" :D :D Niila sijoittui siis näyttelyn viidenneksi kauneimmaksi koiraksi!!!!! HUHHUH!! En voinut uskoa tätä, että tänä viikonloppuna tulee vielä elämäni ensimmäinen BIS-sijoituskin koirani kanssa! :) Kyllä oli ilo ylimmillään! :)

Niila sunnuntain BIS-5!!! :D

Valokuvaukset otettiin ja muut tuomarit tulivat kättelemään ja onnittelemaan. Saija Juutilainen sanoi että "upea suoritus kymmen-vuotiaalta", ja Marianne Holm tuli vielä Niilaa rapsuttelemaan ja tuumasi että "hänen on kyllä saatava tämän rodun arvosteluoikeudet jos tässä rodussa on näin upeita koiria"! :D

Kuvausten ja onnittelujen jälkeen laitoimme leirin kasaan ja suuntasimme kohti Bauskaa, lähelle Liettuan rajaa, jossa oli seuraava yöpymispaikkamme. Hotellin löysimme kuin löysimmekin ja se olikin oikein oiva paikka ja huone oli hyvä. Isompi kuin edellinen, tosin kuuma kun sitä ilmastointia ei ollut... Illan päätteeksi kilistelimme tietenkin koko viikonlopun kunniaksi shampanjaa, joka oli nimeltään mikäpä muukaan kuin "Rigas". :D

Näyttelyturistien tyypillinen voittojuoma, shampanja! :)
P.S. Ellu, kyllä tämän kanssa perunamuusikin maistuisi! :D

Ja Janniliisakin ilmoitti, että he olivat olleet Kiton kanssa kaikkien rotujen näyttelyssä Helsingissä ja sijoittuneet paras narttu -kehässä toiseksi ja saaneet vieläpä SERTin, siis toisen mokoman samana viikonloppuna!! Hurjaa, onnea tosi paljon Kito ja Janniliisa! :)

28.7.
Aamulla hotelliaamiaisella saimme kuunnella linnunlaulua, jota soittivat levyltä ravintolassa. Oli aika hieno tunnelma, kieltämättä. Ja aamiainen oli todella hyvä! Aamiaisen jälkeen lähdimme käymään Bauskan linnassa, joka olikin remontissa. Eli pikaisesti katselimme vain paikkoja ulkona. Sen jälkeen menimme Rundalen linnaan ja museoon, jossa maksoimme halvat pääsymaksut ja kävimme Ellun kanssa sisällä kiertelemässä hienoja, kuninkaallisia huoneita. Petri, Sami ja koirat menivät sillä välin "ranskalaiseen puutarhaan", jonne myöskin me Ellun kanssa suuntasimme linnassa kiertelyn jälkeen. Upea paikka!

Sittenhän oli aika lähteä taas jatkamaan matkaa, kohti Liettuan Kaunasia. Matka oli pitkähkö, mutta hyvin pääsimme perille. Hotelliin päästyämme, ja huoneen saatuamme totesimme, että se oli tosi pieni ja kuuma. Aurinko paistoi siihen melkein koko päivän. Onneksi saimme vaihtaa huoneen hieman isompaan ja hotellin toiselle puolelle.

Sen jälkeen kävimme taas porukalla syömässä ja juomassa hotellin vieressä sijaitsevassa ravintolassa. Tilauksen jälkeen jäimme odottelemaan ateroitamme, kunnes paikalle tuli vartija pikkuautolla. Vartija tuli viereiseen pöytään erään vanhan miehen luo. Katsoimmekin, miten tämä mies oli kasvoiltaan vähän kuin turpaansa saanut... Mutta vaatteet olivat siistit! Lohenpunainen, pitkähihainen kauluspaita, ja mustat suorat housut! Kohta paikalle tuli taas vartija, isommalla autolla. Vartijat juttelivat miehen sekä tarjoilijoiden kanssa. Hetken päästä tuli taas vartija pikkuautolla, ja siinä he ihmettelivät edelleen. Kunnes vihdoin ja viimein paikalle tuli poliisiauto, jossa oli kolme poliisia. Hetken siinä juteltuaan he veivät miehen poliisiautoon selvittämään tapahtumaa, mikä ikinä se olikaan... Taisi jäädä ruoka maksamatta ravintolaan ainakin.

Kulkukissoja, samoin kuin koiriakin oli tavattoman paljon, etenkin Latviassa. Nämä kaksi kaverusta nuolevat toisiaan terassimme vieressä.

29.7.
Aamiaisen jälkeen muut lähtivät kävelemään Kaunasin vanhaan kaupunkiin, mutta minä jäin koirien kanssa hotelille lepäämään, koska olo oli huono. Päivät olivat todella! kuumia ja vettä piti litkiä koko ajan - silloin kun muisti. Nestehukka oli varmaan tehnyt tehtävänsä joten otin hieman rauhallisemmin. Sitten jaksoin iltapäivän puolella lähteä vielä Ellun kanssa kiertelemään lähiputiikkeja, hotellimme sijaitsi meinaan ihan suuren kävelykadun varrella! Illalla läksimme vielä vanhaan kaupunkiin syömään.

Arkkienkeli Mikaelin kirkko puolen kilsan päästä hotellistamme, kävelykadun toisessa päässä. Piti muuten mennä kauas, että sain koko kirkon kuvaan. Sisälle emme valitettavasti päässeet, se kun taisi olla kiinni.

30.7.
Aamiaisen jälkeen pakkasimme automme taas täyteen ja lähdimme suuntaamaan kohti seuraavaa paikkaamme, Vilnaa, Liettuan pääkaupunkia. Perille päästyämme etsiskelimme hetken aikaa hotelliamme, ja pakko oli jo käydä kysymässä toisesta hotellista, missä majapaikkamme sijaitsee. Ystävällinen nuori mies lähti kävellen meitä opastamaan, ja majapaikkamme olikin ihan lähellä! Mutta vaikea sinne oli kyllä löytää, saatika autolla ajaa, joten ei ihme ettemme löytäneet sitä. Ajattelimme kun näimme majapaikkamme, ettei se hotellia ollut nähnytkään, sen verran oli murjun näköinen... Ulkoapäin. Mutta se osoittautuikin jonkinlaiseksi hostelliksi, ja huoneet oli upeat! Ja halavat!! :)

Kaupassa käynnin ja pienen lepäilyhetken jälkeen suuntasimme jälleen syömään. Syötyämme Petrin kanssa läksimme jo edeltä käsin hotellille käyttämään koiria ulkona, ja sittenhän jo kohta menimmekin nukkumaan.

31.7.
Aamiaisen jälkeen, jonka tällä kertaa jouduimme tehdä itse, suuntasimme Vilnan vanhaan kaupunkiin kävellen. Siellä kiersimme kojuja, nähtävyyksiä sekä tietenkin juomapaikkoja... ;) Vilnasta tulikin ostettua jonkin verran tuliaisia. Kävimme eräässä ortodoksisessa kirkossa sisällä ja wau minkä näköistä siellä oli... Kultaa kaikkialla!

Paikallisen residentin linna... Näin ainakin kartturimme Petri kertoi. :D

Meilläkin oli myös koirat mukana, ja ihmiset tulivat silittämään ja kuvaamaan koiria. :) Jotkut ihan juttelivat koirista niitä näitä, ja kyselivät mitä harrastamme koiriemme kanssa. Eräissä liikennevaloissa odottelimme että pääsisimme tien yli, kun Petrin ja Niilan luokse käveli eräs pukumies juttelemaan ja kyselemään Niilasta (miehellä oli jonkinlainen henkivartija myös mukana). Menin itse myös Remun kanssa paikalle ja Ellu tuli myös. Sami oli koiriensa kanssa turvasyistä hieman kauempana... Hän kyseli koiristamme ja kertoi että hänellä itsellään on myös kaksi bordercollieta. :D Kerroin että olemme koiranäyttelyyn menossa, ja että olemme Suomesta. Hän kertoi että hän on Ruotsista! :D :D Mies halusi ottaa kuvia koiristamme, ja samalla hän näytti kuvia omista koiristaan. Kyllä koirat vaan yhdistää! :)

Hotelliin päästyämme lepäilimme hieman ja sen jälkeen kävimme vielä syömässä. Kun läksimme, satoi vettä ja ukkostikin vähän. Mutta ilma oli silti lämmin.

1.8.
Aamupalan jälkeen piti taas pakata auto ja lähteä eteenpäin. Seuraava paikka oli Druskininkai, jossa oli Liettuan koiranäyttely. Druskininkai sijaitsee aivan Liettuan eteläpäässä, lähellä Valko-Venäjän rajaa, eikä se Puolakaan kaukana ole. Ihan on rajan takana sekin. Itse näyttely alkoi vasta kymmeneltä rokotusten tarkistuksilla ja arvostelut kehissä vasta kahdeltatoista. Saattoi johtua perjantai-päivästä! Bordercolliet olivat vasta klo 13.24, niitä oli yhteensä seitsemän ja tuomarina oli Sergii Slukin Ukrainasta.

Perillä olimme hyvissä ajoin ja päiväkin oli sateesta huolimatta tosi lämmin. Näyttelypaikka sijaitsi vanhalla lentoasemalla, onneksi oli kuitenkin ruohokenttä. No varjoa ei ollut missään, joten teltta pystyyn ja odottelemaan. Numerolaput haimme kehästä. Täällä myös aikataulut pitivät paikkansa ja kun edellinen rotu oli saatu arvosteltua, tuomarikin oikein vilkuili kelloa, että varmasti seuraava rotu alkaa ilmoitettuun aikaan, eikä sekuntiakaan liian aikaisin!

Bc-urosten avoimessa luokassa oli taas vain Remu ja Roki. Liettuan näyttelysäännöt olivat sitä luokkaa, etten niitä oikein käsitä vieläkään, mutta Remu voitti luokkansa ja sai luokka-sertin. Luokka-sertejä kerätään kolme ja sitten koirasta tulee Liettuan muotovalio. Avoimen luokan jälkeen oli valioluokka jossa oli kaksi urosta, toinen Suomesta. Sen jälkeen taisimme valioluokan voittajan kanssa kilpailla isosta SERTistä, jonka Remu voitti, ja samalla Remu sai myös CACIBin!!! :D Eli siitähän tuli tuolla isolla SERTillä Liettuan muotovalio, niitä kun tarvitaan vain yksi! Ja samalla Remusta taisi tulla Baltian aiden muotovalio! Upeaa!!! :D

No taas heti perään oli Niilan vuoro, ainoa narttu avoimessa luokassa. Niila voitti luokkansa ja sai luokka-sertin. Sen jälkeen oli kaksi suomalaista valioluokan narttua, ja sen jälkeen me Niilan kanssa kilpailimme val-luokan voittajan kanssa isosta SERTistä sekä CACIBista, jotka vei valioluokan voittaja. Harmitus meille, mutta onnittelut heille! Tämän jälkeen ilmeisesti vielä kilpailimme VARA-CACIBista valioluokan kakkosen kanssa, jonka sitten Niila sai. Remu pääsi vielä ROP-kehään jossa narttu vei voiton, eli Remusta tuli VSP! :)

Perjantain ROP-kehä, narttu vei voiton ja Remu tuli vastakkaisen sukupuolen parhaaksi! Itse en tiennyt miten siinä kävi, joten piti kilpakumppanilta kysyä, kumpi voitti!? :D Kehässä kun eivät sihteerit juurikaan juttele, saati sitten tuomari yhtään mitään näytteilleasettajille.

Liettuassa sai sijoituksista ruusukkeen ja mitalin. Tämän päiväisestä näyttelystä sai myös ROP ja VSP kutsun Gruftsin näyttelyyn Englantiin... ;) Niilakin sai luokka-sertistä ruusukkeen ja VARA-CACIBista mitalin. Hienot! Tämän jälkeen saimmekin laittaa hyvissä ajoin kamppeet kasaan ja suunnata hotellille. Meidän hotellihuone olikin tällä kertaa varmaan koko matkan isoin huone, pikkunen olohuonekin oli meillä. :) Mutta me läksimme katselemaan pienen paikkakunnnan nähtävyyksiä ja samalla syömään. Tämän kaupungin iltaelämä yllätti positiivisesti, oli upeaa! :)

Näin väsynyt Remu oli näyttelyn jälkeen, että sammui terassille! :D Kyllä nättinä oleminen onkin rankkaa! :) Niila ihmettelee Remun kuorsausta.


Näin hienoja kukkaistutuksia oli joka puolella ja joka kaupungissa! Erilaisia eri kaupungeissa tosin.

2.8.
Aamulla kävimme kaupan kautta ostamassa aamupalaa, koska sitä emme hotellissa kerenneet syömään. Sen jälkeen suuntasimme näyttelypaikalle, ja ilma oli todella kuuma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Teltta pystyyn ja häkit teltan ulkopuolelle varjoon, koska itse teltassa oli todella kuuma. Bortsuja oli tänä päivänä sama määrä kuin eilen, paitsi päätimme taas jättää Remun huilaamaan. Tuomarina oli tiukka puolalainen nainen, Malgorzata Halas.

Kävimme ennen bortsujen kehän alkamista hakemassa koirien terveyspassiin merkintä ja nimmari matolääkkeestä eläinlääkäriltä. Matolääkkeet saimme ostettua eläinlääkäriltä. Bordercolliet alkoivat ajallaan, klo 11.18. Minun piti esittää Roki, mutta minulla oli taas huono olo, joten Sami esitti itse Rokin. Minulla olisi ollut sitten taas kiire Niilan kanssa, joten päätin esittää vain Niilan sillä kamalalla helteellä. Roki voitti urokset ja sai ison SERTin sekä CACIBin! Onnea hurjasti Ellu, Sami ja Roki!!! :) Eli Rokistakin tuli Liettuan ja Baltian maiden muotovalio!! :) Niilan vuoro oli taas heti urosten jälkeen ja tuomari ei selvästikään tykännyt Niilasta, koska se oli hänen mielestään liian pieni... :( Niila sai pelkän "very good", eli oisko se EH. Siihen loppui meidän menestys tylysti. Mutta Roki pääsi ROP-kehään ja vei upeasti voiton! Onnea paljon!! :)

Remu ihmettelee maaliman menoa häkistä käsin.


Liettuan näyttelyaluetta, kuumaa piisasi!

Päätimme toki jäädä isoon kehään, ja sitä odotellessa Ellu ja Sami kävivät kaupassa ja toivat meillekin syötävää. Oli muuten aikamoista odottaa 36 asteen helteessä, vaikka sai olla varjossa. Ja silti tuntui että pää kuumenee... Tuullut ei juuri yhtään. Pistimme leirin vauhdilla kasaan ja autot käyntiin, että saimme sekä ihmiset että koirat olla viileässä. Iso kehä alkoi taas kerran ajallaan, ja ykkösryhmässä oli hämmästyttävän vähän koiria. Olisiko ollut vain seitsemän ja vain kolme palkittiin. Minä esitin tällä kertaa Roksun ja Roki menikin tosi hienosti, mutta silti jäätiin palkintosijojen ulkopuolelle.

Heti lähdimme kehän jälkeen ajelemaan takaisin ylöspäin, ja seuraava kohteemme oli Liettuan neljänneksi suurin kaupunki, Panevezys. Perillä olimme illalla, ja hotellimme oli entinen jauhomylly. Kieltämättä siellä jossain tuoksui jauholta... :) Huoneet oli ihan mukavan tilavat ja positiivinen yllätys oli se, että huoneissa oli ilmastointi!! Ihanaa! Heti kone viileälle, ja melkein alkoi jo paleltamaan. :D Syömään lähdimme heti, kun saimme tavarat autosta huoneeseemme. Ystävällinen vastaaottavirkailija vieläpä auttoi meitä tavaroiden roudaamisessa! Moiseen en ole ennen törmännyt. Syömästä palattuamme hotellille oli jo pimeää, ja vähän jännitti erään kuppilan kulmalla, kun eräs nuoripari selvitteli erittäin äänekkäästi välejään... Ilotulituskin muuten nähtiin! :D

3.8.
Maukkaan aamiaisen jälkeen, joka oli varmaan reissumme paras, ja parhaalla paikalla, jatkoimme jälleen matkaamme ylöspäin. Läpi Latvian aina Viroon ja Pärnuuseen asti. Latvian puolella vielä pysähdyimme kauppaan ostamaan Rigas shampanjaa sekä Riika salvaa tuliaisiksi. Kahvittelimme vielä siinä samassa paikassa, jossa kävimme syömässä Latvian koiranäyttelyn aikana. Hermot siinä meni kyllä jokaisella, koska meille luvattiin tilauksemme puolessa tunnissa, mutta siinä meni yli tunti! Ja matkaa oli vielä reilusti jäljellä. Ja ampiaiset kiusasivat koko ajan.

Panevezysissä, aamiaisella hotellimme terassilla, aika hieno näkymä!

Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaamme hieman viiveellä, ja Pärnuussa olimme alkuillasta. Majapaikkamme oli pienehkö majatalo, ihan ok näin yhdeksi yöksi. Meille tarjottiin ensin todella pientä kaksiota, ilman ilmastointia, mutta saimme vaihtaa sen isompaan, neljän hengen huoneeseen jossa oli ilmastointi! Kiitin vuolaasti nuoria tyttöjä vaihdosta. :) Tavarat huoneeseen ja lähdimme meidän autolla Pärnuun keskustaan ja pari vuotta sitten tutuksi tulleeseen ruokapaikkaan syömään. Oli kyllä kuin Suomeen olisi palannut! :D Sai jo melkein Suomea puhua tarjoilijan kanssa. :D

Mahat täynnä palasimme majapaikkaamme ja istuimme vielä iltaa ulkona hämärässä terassilla. Matkaväsy jo painoi, ja sitä jo ilakoi, että kohta pääsee omaan sänkyyn nukkumaan, mutta toisaalta olisi halunnut olla vielä lomalla.

Koto-suomessa Giira-tyttönen oli Kuopion kolme-päiväisessä kv-näyttelyssä tehnyt hienoa tulosta! Perjantaina Giira oli PN2 ja sai CACIBin, lauantaina PN1, CACIB ja ROP, sekä sunnuntaina ERI 2!!! Onnea valtavasti Giira ja Kauko! :)

4.8.
Ennen aamiaista pakkasimme tavarat autoon ja heti aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa. Laiva Helsinkiin lähti puoli kahdelta, ja kerkesimme Tallinnassa käydä vielä kaupassa ja tankata autot täyteen halapaa bensaa. ;) Kuuma kun oli jälleen, koirat tulivat taas meidän mukaan kannelle, ja kävimme Petrin kanssa vuorotellen laivalla ostoksilla. Puoli neljältä olimme Helsingissä ja kotimatkoi alkoi, parin kaupan kautta. Hämeenlinnassa pysähdyimme vielä ruokakaupassa, koska kotonahan ei ollut edes aamupala-tarpeita.

Kattohaikaroita näki teiden varsilla paljon! Tässä autosta otettu kuva Pärnuusta Tallinnaan päin ajaessa, kun pariskunta ovat pesässään.

Kotona olimme yhdeksän maissa illalla ja laitoimme heti saunan päälle ja pesimme jopa yhden koneellisen pyykkiäkin. Kylläpä oli mukava palata kotiin! Kissat olivat ihmeissään ja kunhan heräsivät viidensiltäkymmeniltä päikkäreiltään kunnolla, niin jo oli Oonalla asiaa kerrottavana että! Ansakin pihisi omia juttujaan ja kissat seurasivat meitä hetken aikaa, minne mennimmekään. Koirat ja kissat olivat iloisia nähdessään taas toisensa pitkästä aikaa. :) Kyllä oli saunan jälkeen mukava köllähtää omaan sänkyyn, viileään kotiin!

Loppujen lopuksi voisin todeta, että kyllä oli mahtava reissu ja mahtavat ilmat! Vaikkakin oli tukalan kuuma, mutta oli se hienoa olla LOMALLA! :) Latviassa ja Liettuassa yllätti positiivisesti se, että siellä oli siistiä. Liettua oli ehkä mielestämme parempi kohde, kuin Latvia. Liettuassa ollaan jo niin eurooppalaisia ja sitä myöten tosi ystävällisiä. Ehkä ennemmin suosittelisin Liettuaa kuin Latviaa.

Hurjan Iso Kiitos Ellulle ja Samille, sekä Rokille ja Capolle, että jaksoitte meidän kanssa! Teidän kanssa oli ilo jälleen reissata! Tätä on sitten kiva muistella syksyllä, pimeinä iltoina... :)