Hei, ja tervetuloa tutustumaan kennel Elo Tillan kotisivuille!
Olen Riikka Salmijärvi (o.s. Saikkonen) ja asun Keuruulla. Perheeseeni kuuluu aviopuoliso Petri (edustaa sitä komeampaa osapuolta), ja tällä hetkellä kaksi koiraa. Vapaa-aikamme kuluu koirien kanssa treenaillessa, kisatessa ja lenkkeillessä. Keuruulla asustellaan itse rakentamassamme omakotitalossa, joka valmistui kesällä 2007. Tosin onhan sitä rakennettavaa omakotitalossa koko ajan. Tilamme nimi on aurinkoisella rinteellä sijaitseva Aurinkorinne.
Olen aina pitänyt eläimistä, ja omasta koirasta haaveillut pikku-tytöstä lähtien ja tietenkin siitä muistutin vanhempiani koko ajan...
Kun ala-asteelta yläasteelle siirryin, niin oman koiran hankinnasta tuli totta (äiti ajatteli, että olen sen verran iso tyttö, että osaan huolehtia omasta koirasta). Koira-kirjojahan luin kannesta kanteen ja sieltä pari rotua syöpyi mieleeni: bordercollie ja appenzellinpaimenkoira. Ihastuin näissä roduissa ehkä eniten korviin, enkä vieläkään oikein tiedä miksi. :)
Soittelin isäni kanssa kasvattajille kesäkuun alussa 1992, ja pentuja siihen aikaan oli tulossa molempiin rotuihin. Kävimme sitten katsomassa bortsuja, jotka sattuivat silloin olemaan lähempänä, ja joista yksi narttu oli kantavana. Tämän nartun omistajan, Kaisa Honkosen kanssa sitten vaihdoimme puhelinnumerot ja soittelimme ristiin rastiin. Syyskuun alussa sitten Kaisa soitti meille, olin juuri tullut koulusta, ja hän kertoi, että oli syntynyt 2 narttua ja 4 urosta ja että se toinen narttu olisi nyt sitten varattu meille! Siitä pentueesta sain ensimmäisen oman narttu-koirani, Millan. Millan kanssa alkoikin koiraharrastaminen toden teolla.
Vuodet kuluivat ja haave toisesta koirasta kasvoi koko ajan. Eikä appenzelli-rotu ollut unohtunut. Pentujakin ajattelin haluavani teettää sitten tällä toisella koiralla. Vihdoin vuonna 1998, kun ajankohta (ja lompakko) oli sopiva, soittelin sveitsinpaimenkoirien pentuvälitykseen, josta antoivat Eija Pelkosen-Leinon nimen ja puhelinnumeron. Soittelin Eijalle ja hänen narttu-koiralle oli pentue suunnitteilla kesällä. Sitten kerran yhtenä kauniina elokuun päivänä (olin juuri Millan kanssa agility-kisoissa) Eija soitti ja sanoi, että nyt on syntynyt appenzelli-pentue; 1 narttu ja 7 urosta. Siitä pentueesta sain sitten oman "appelsiinin", sen ainokaisen tytön. Nimikin tuli sitten siinä sopivasti: Venla ja Jukolan seitsemän veljestä!
Kasvattajan peruskurssin olen suorittanut hyväksytysti vuonna 2000 ja kennelnimen anoin vuonna 2001, Elo Tillan, joka koostuu aika paljon Venlan mukaan, kun kantanarttuni on. Nimi Elo tulee elokuusta, jolloin Venla on syntynyt, samoin minä itse. Ja Venla on ELOisa ja vilkas ja iloinen koira muutenkin. Tilla tulee Venlan oikeasta nimestä: Eijatuun Tilla. Tilla on muuten Keski-Afrikan kulta-raha. Kiitos kuuluu myös Maire-tädilleni, joka auttoi valtavasti nimen miettimisessä!
Sitten tässä kerran vain ohimennen mainitsin kaverilleni Tuijalle, että haluaisin joskus (tuo joskus tarkoitti siis noin 10 vuoden päästä…) kissan, siamilaisen. Eipä mennyt kuin pari kuukautta, kun tuo kaverini soitti ja sanoi, että hänen tuttavalleen, Senja Helle, on tulossa siamilaisen ja itämaisen yhdistelmästä pentuja (kiitti vaan Tuija). No, sehän oli menoa sitten, kun otin yhteyttä Senjaan… Oona muutti meille vuonna 2000! Aune-äipän ainoa tyttö. :)
Taas muutaman vuoden jälkeen aloin etsiä uutta harrastus-koiraa, rotuna tietty bordercollie, vaihteeksi…! Kasvattaja oli ollut tiedossa kuitenkin jo monta vuotta… Solannin Sariin otin yhteyttä, kun pentu-kuume kasvoi taas. Siinäpä sitten olimme yhteydessä puoli ja toisin. Kunnes sitten Niila tuli taloon vuonna 2004! Ensimmäinen sijoitus-koira laatuaan minulla, ihana ilopilleri!!
Ei meille pitänyt moneen, moneen vuoteen tulla nelijalkaista, kunnes Senja otti yhteyttä "siinä mielessä". Hänen omistamalleen naaras-kissa Valmaille syntyi Senjan kauan odottama ja kaipaama itämainen tabby-tyttö, ensimmäinen Orifame-kasvatti, joka on tabby-kuviolllinen tyttö. Pähkäiltiin puolin ja toisin, kävimme katsomassa pentusia, ja sitten päätimme ottaa Ansan sijoitukseen meille, elettiin vuotta 2008. Eli Ansa on eka sijoitus-kissa meillä. Niin herkkä ja suloinen pieni kissa, aivan toista laatua kuin Oona… :)
Ja Ansan jälkeen meille ei todellakaan pitänyt tulla mitään nelijalkaista saatika karvaista Hetkeen. Mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan… Niilalla teetettiin pennut (2008) Pikkupaimenen kenneliin. Pennut kasvoivat ja varttuivat luonamme, Sarin luona vierailimme usein pentujen kanssa. Petrillä alkoikin kiinnostus herätä pentuihin, ja hän valitsikin itselleen toisen pojista! Niin Remu sitten jäi meille.
Remun jälkeen vuoden vierivät mielestäni liiaksikin, ennen kuin taloomme tuli seuraava karvakuono...
Pitkän, siis erittäin pitkällisen ajan jälkeen vihdoin vuonna 2016 loppukesästä Suomeen kotiutui Australiasta saakka pieni bordercollie-tyttönen nimeltään Nahrof Ahead Of The Game, ihan vaan suomalaisittain Vilma! Tämä kokoaikainen haave saada Australiasta koira toteutui vihdoin ja viimein!!
Suuri kiitos Sari Solanti, että saimme tämän meidän yhteisen karvaturrimme tänne! :)
Suuri kiitos myös Vilman kasvattajalle Laurenille, että luotit ihanaisen tänne meille!
Thank you, Lauren!
No jopas, meillehän tuli kissakin vielä! Tämä joulupäivänä 2017 syntynyt tyttökissa muutti meille keväällä 2018. Siamilainen tietty, oikea suklaakilppari, ihka oikeasta siam-suvusta! Senja sijoitti Armin meille.
Aiemman koirani Niilan tyttärentyttärelle, Jadelle oli suunnitelmissa pentue. Suunnitelman takana oli uusi bc-kasvattaja, meille tosin todella tuttu tyyppi, Kauko Luoto, Remun siskon Giiran omistaja. Mainitsin Kaukolle, että olen kiinnostunut yhdistelmästä... Joten Vilman kaveriksi taloon asettui keväällä 2021 ihana Selma, bordercollie narttu, vieläpä tricolour väritykseltään. Kiitos Kaukolle tästä ihanasta ilopilleristä! Selma on meidän molempien nimissä.
Hieman sitten minusta itsestäni:
Olen ollut Keuruun Seudun Kennelkerhon toiminnassa mukana siitä asti, kun aloitin Millan kanssa koiratouhut, eli 90-luvun alusta. Monessa olen mukana ollut; koulutuksissa, kouluttamassa, järjestämässä, milloin mitäkin.
Olen ollut kouluttajana agilityssa niin alkeiskurssilla kuin kisaavien agilityssa. Myös tokossa olen koulutellut kaikentasoisia koirakoita. Nykyään pidän parisen kertaa vuodessa näyttelykoulutusta sekä vedän koiralenkkejä, jossa on niin mukavaa vaihdella toisten koira-kavereiden kanssa kuulumisia. Joskus olen vetämässä pentukoulutusta tai jotain muuta koiriin liittyvää koulua.
Minut valittiin vuonna 1995 hallitukseen jäseneksi. Seuraavana vuonna minut valittiin sihteeriksi ja tein sitä tehtävää silloin kaksi kautta. Sen jälkeen vuonna 1998 minut valittiin puheenjohtajaksi ja siinä olin aina vuoteen 2002 asti, jonka jälkeen minut jälleen valittiin sihteeriksi aina vuoteen 2008 asti. Vuonna 2009 minut valittiin jälleen jäseneksi hallitukseen, ja vuodesta 2013 toimin jälleen sihteerinä, eli ei minusta näin vähällä pääse… ;o))
Keuruun Seudun Kennelkerhon kanssa olemme olleet jo muutamana vuotena yhtenä järjestäjänä järjestämässä Keuruun koiranäyttelyä, ja siellä toimin toimistopäällikkönä.
Tottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin olen käynyt vuonna 1996, ja silloin koulutin muitakin koirakoita, mutta nyt se on jäänyt lähinnä vain oman koiran koulutukseen. Tottelevaisuuskokeen koetoimitsijakurssin olen myös suorittanut vuonna 1998, ja oman kerhon kokeissa toimin silloin tällöin koetoimitsijana.
