|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hei, ja tervetuloa tutustumaan
kennel Elo Tillan kotisivuille! Olen Riikka Saikkonen ja asun Keuruulla. Perheeseeni
kuuluu avopuoliso Petri (edustaa sitä komeampaa osapuolta), kolme koiraa ja
kaksi kissaa. Leipämme tienaamme kirjapaino-alalla molemmat. Vapaa-aikamme
kuluu koirien kanssa treenaillessa, kisatessa ja lenkkeillessä. Keuruulla
asustellaan itse rakentamassamme omakotitalossa, joka valmistui kesällä 2007.
Tosin onhan sitä rakennettavaa omakotitalossa koko ajan. Tilamme nimi on
aurinkoisella rinteellä sijaitseva Aurinkorinne. (Kuvakin talosta on tulossa
jossain vaiheessa…) Olen aina pitänyt eläimistä, ja omasta koirasta olen
haaveillut pikku-tytöstä lähtien ja tietenkin siitä muistutin vanhempiani
koko ajan...
Soittelin isäni kanssa kasvattajille kesäkuun alussa
1992, ja pentuja siihen aikaan oli tulossa molempiin rotuihin. Kävimme sitten
katsomassa bortsuja, jotka sattuivat silloin olemaan
lähempänä, ja joista yksi narttu oli kantavana. Tämän nartun omistajan, Kaisa
Honkosen kanssa sitten vaihdoimme puhelinnumerot ja soiteltiin ristiin
rastiin. Syyskuun alussa sitten Kaisa soitti meille, olin juuri tullut
koulusta, ja hän kertoi, että oli syntynyt 2 narttua ja 4 urosta ja että se
toinen narttu olisi nyt sitten varattu meille! Siitä pentueesta sain
ensimmäisen oman narttu-koirani, Millan. Millan kanssa alkoikin
koiraharrastaminen toden teolla. Vuodet kuluivat ja haave toisesta koirasta kasvoi koko
ajan. Eikä appenzelli-rotu ollut unohtunut.
Pentujakin ajattelin haluavani teettää sitten tällä toisella koiralla.
Vihdoin vuonna 1998, kun ajankohta (ja lompakko) oli sopiva, soittelin sveitsinpaimenkoirien pentuvälitykseen, josta antoivat
Eija Pelkosen-Leinon nimen ja puhelinnumeron.
Soittelin Eijalle ja hänen narttu-koiralle oli pentue suunnitteilla kesällä.
Sitten kerran yhtenä kauniina elokuun päivänä (olin juuri Millan kanssa agility-kisoissa) Eija soitti ja sanoi, että nyt on
syntynyt appenzelli-pentue; 1 narttu ja 7 urosta.
Siitä pentueesta sain sitten oman "appelsiinin", sen ainokaisen
tytön. Nimikin tuli sitten siinä sopivasti: Venla
ja Jukolan seitsemän veljestä!
Kasvattajan peruskurssin olen suorittanut hyväksytysti
vuonna 2000 ja kennelnimen anoin vuonna 2001, Elo Tillan,
joka koostuu aika paljon Venlan mukaan, kun kantanarttuni on. Nimi Elo tulee
elokuusta, jolloin Venla on syntynyt, samoin minä itse. Ja Venla on ELOisa ja vilkas ja iloinen koira muutenkin. Tilla tulee Venlan oikeasta nimestä: Eijatuun
Tilla. Tilla on muuten
Keski-Afrikan kulta-raha. Kiitos kuuluu myös Maire-tädilleni, joka auttoi
valtavasti nimen miettimisessä!
Taas muutaman vuoden jälkeen
aloin etsiä uutta harrastus-koiraa, rotuna tietty bordercollie,
vaihteeksi…! Kasvattaja oli ollut tiedossa kuitenkin jo monta vuotta… Solannin Sariin otin yhteyttä, kun pentu-kuume kasvoi
taas. Siinäpä sitten tuumailtiin puolin ja toisin jonkin aikaa. Kunnes sitten
Niila tuli
taloon vuonna 2004! Ensimmäinen sijoitus-koira laatuaan
minulla, ihana ilopilleri! Niilalla on kaksi
punavalkoista siskoa, Retku Oulussa ja Supo Turussa,
Niila ainoa mustavalkoinen… Mutta niin ihana!
Ei meille pitänyt moneen, moneen vuoteen tulla nelijalkaista, kunnes Senja otti yhteyttä ”siinä mielessä”. Hänen omistamalleen naaras-kissa Valmaille syntyi Senjan kauan odottama ja kaipaama itämainen tabby-tyttö, ensimmäinen Orifame-kasvatti, joka on tabby-kuviolllinen tyttö. Pähkäiltiin puolin ja toisin, kävimme katsomassa pentusia, ja sitten päätimme ottaa Ansan sijoitukseen meille, elettiin vuotta 2008. Eli Ansa on eka sijoitus-kissa meillä. Niin herkkä ja suloinen pieni kissa, aivan toista laatua kuin Oona… :o)
Ja Ansan jälkeen meille ei todellakaan pitänyt tulla
mitään nelijalkaista saatika karvaista Hetkeen.
Mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan…
Niilalla teetettiin pennut (2008) Pikkupaimenen kenneliin. Pennut kasvoivat ja varttuivat
luonamme, Sarin luona vierailtiin usein pentujen kanssa. Petrillä alkoikin
kiinnostus herätä pentuihin, ja hän valitsikin
itselleen toisen pojista! Niin Remu sitten jäi meille.
Hieman sitten minusta itsestäni: Olen ollut Keuruun Seudun Kennelkerhon
toiminnassa mukana siitä asti, kun aloitin Millan kanssa
koiratouhut, eli -90 luvun alusta. Monessa olen mukana ollut; koulutuksissa,
kouluttamassa, järjestämässä, milloin mitäkin. Vedän kerran-pari vuodessa agilityn alkeiskurssia, sekä myös pidemmälle ehtineille
ja kisaaville agility-koirakoille koitan
neuvojani jaella. Myös silloin tällöin pyöritän näyttelykoulutusta. Minut
valittiin vuonna 1995 hallitukseen jäseneksi. Seuraavana vuonna minut
valittiin sihteeriksi ja tein sitä silloin kaksi kautta. Sen jälkeen vuonna
1998 minut valittiin puheenjohtajaksi ja siinä olin aina vuoteen 2002 asti,
jonka jälkeen minut jälleen valittiin sihteeriksi aina vuoteen 2008 asti. Nyt
2009 minut valittiin jälleen jäseneksi hallitukseen, eli ei minusta näin
vähällä pääse… ;o)) Keski-Suomen
kennelpiirin agility-jaostoon kuulun myös. Keuruun
Seudun Kennelkerhon kanssa olemme olleet jo muutamana vuotena yhtenä
järjestäjänä järjestämässä Keuruun
koiranäyttelyä, ja siellä toimin toimistopäällikkönä. Tottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin
olen käynyt vuonna 1996, ja silloin koulutin muitakin koirakoita,
mutta nyt se on jäänyt lähinnä vain oman koiran koulutukseen.
Tottelevaisuuskokeen koetoimitsijakurssin olen myös suorittanut vuonna 1998,
ja oman kerhon kokeissa toimin silloin tällöin koetoimitsijana. |
|