:: INDEX

:: ESITTELY

:: KOIRAT

:: KISSAT

:: KASVATIT

:: PENTUJA

:: UUTISIA

:: LINKIT

Hei, ja tervetuloa tutustumaan kennel Elo Tillan kotisivuille!

Olen Riikka Saikkonen ja asun Keuruulla. Perheeseeni kuuluu avopuoliso Petri (edustaa sitä komeampaa osapuolta), kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Leipämme tienaamme kirjapaino-alalla molemmat. Vapaa-aikamme kuluu koirien kanssa treenaillessa, kisatessa ja lenkkeillessä. Keuruulla asustellaan itse rakentamassamme omakotitalossa, joka valmistui kesällä 2007. Tosin onhan sitä rakennettavaa omakotitalossa koko ajan. Tilamme nimi on aurinkoisella rinteellä sijaitseva Aurinkorinne. (Kuvakin talosta on tulossa jossain vaiheessa…)

Olen aina pitänyt eläimistä, ja omasta koirasta olen haaveillut pikku-tytöstä lähtien ja tietenkin siitä muistutin vanhempiani koko ajan...

Kun ala-asteelta yläasteelle siirryin, niin oman koiran hankinnasta tuli totta (äiti ajatteli, että olen sen verran iso tyttö, että osaan huolehtia omasta koirasta). Koira-kirjojahan luin kannesta kanteen ja sieltä pari rotua syöpyi mieleeni: bordercollie ja appenzellinpaimenkoira. Ihastuin näissä roduissa ehkä eniten korviin, enkä vieläkään oikein tiedä miksi.

Soittelin isäni kanssa kasvattajille kesäkuun alussa 1992, ja pentuja siihen aikaa oli tulossa molempiin rotuihin. Kävimme sitten katsomassa bortsuja, jotka sattuivat silloin olemaan lähempänä, ja joista yksi narttu oli kantavana. Tämän nartun omistajan, Kaisa Honkosen kanssa sitten vaihdoimme puhelinnumerot ja soiteltiin ristiin rastiin. Syyskuun alussa sitten Kaisa soitti meille, olin juuri tullut koulusta, ja hän kertoi, että oli syntynyt 2 narttua ja 4 urosta ja että se toinen narttu olisi nyt sitten varattu meille! Siitä pentueesta sain ensimmäisen oman narttu-koirani, Millan. Millan kanssa alkoikin koiraharrastaminen toden teolla.

Vuodet kuluivat ja haave toisesta koirasta kasvoi koko ajan. Eikä appenzelli-rotu ollut unohtunut. Pentujakin ajattelin haluavani teettää sitten tällä toisella koiralla. Vihdoin vuonna 1998, kun ajankohta (ja lompakko) oli sopiva, soittelin sveitsinpaimenkoirien pentuvälitykseen, josta antoivat Eija Pelkosen-Leinon nimen ja puhelinnumeron. Soittelin Eijalle ja hänen narttu-koiralle oli pentue suunnitteilla kesällä. Sitten kerran yhtenä kauniina elokuun päivänä (olin juuri Millan kanssa agility-kisoissa) Eija soitti ja sanoi, että nyt on syntynyt appenzelli-pentue; 1 narttu ja 7 urosta. Siitä pentueesta sain sitten oman "appelsiinin", sen ainokaisen tytön. Nimikin tuli sitten siinä sopivasti: Venla ja Jukolan seitsemän veljestä!

Kasvattajan peruskurssin olen suorittanut hyväksytysti vuonna 2000 ja kennelnimen anoin vuonna 2001, Elo Tillan, joka koostuu aika paljon Venlan mukaan, kun kantanarttuni on. Nimi Elo tulee elokuusta, jolloin Venla on syntynyt, samoin minä itse. Ja Venla on ELOisa ja vilkas ja iloinen koira muutenkin. Tilla tulee Venlan oikeasta nimestä: Eijatuun Tilla. Tilla on muuten Keski-Afrikan kulta-raha. Kiitos kuuluu myös Maire-tädilleni, joka auttoi valtavasti nimen miettimisessä!

Sitten tässä kerran vain ohimennen mainitsin kaverilleni Tuijalle, että haluaisin joskus (tuo joskus tarkoitti siis noin 10 vuoden päästä…) kissan, siamilaisen. Eipä mennyt kuin pari kuukautta, kun tuo kaverini soitti ja sanoi, että hänen tuttavalleen, Senja Helle, on tulossa siamilaisen ja itämaisen yhdistelmästä pentuja (kiitti vaan Tuija). No, sehän oli menoa sitten, kun otin yhteyttä Senjaan… Oona muutti meille vuonna 2000! Aune-äipän ainoa tyttö.

Taas muutaman vuoden jälkeen aloin etsiä uutta harrastus-koiraa, rotuna tietty bordercollie, vaihteeksi…! Kasvattaja oli ollut tiedossa kuitenkin jo monta vuotta… Solannin Sariin otin yhteyttä, kun pentu-kuume kasvoi taas. Siinäpä sitten tuumailtiin puolin ja toisin jonkin aikaa. Kunnes sitten Niila tuli taloon vuonna 2004! Ensimmäinen sijoitus-koira laatuaan minulla, ihana ilopilleri! Niilalla on kaksi punavalkoista siskoa, Retku Oulussa ja Supo Turussa, Niila ainoa mustavalkoinen… Mutta niin ihana!

Ei meille pitänyt moneen, moneen vuoteen tulla nelijalkaista, kunnes Senja otti yhteyttä ”siinä mielessä”. Hänen omistamalleen naaras-kissa Valmaille syntyi Senjan kauan odottama ja kaipaama itämainen tabby-tyttö, ensimmäinen Orifame-kasvatti, joka on tabby-kuviolllinen tyttö. Pähkäiltiin puolin ja toisin, kävimme katsomassa pentusia, sitten päätimme ottaa Ansan sijoitukseen meille. Eli Ansa on eka sijoitus-kissa meillä. Niin herkkä ja suloinen pieni kissa, aivan toista laatua kuin Oona… :o)

Hieman sitten minusta itsestäni:

Olen ollut Keuruun Seudun Kennelkerhon toiminnassa mukana siitä asti, kun aloitin Millan kanssa koiratouhut, eli -90 luvun alusta. Monessa olen mukana ollut, koulutuksissa, kouluttamassa, järjestämässä, milloin mitäkin. Vedän kerran-pari vuodessa agilityn alkeiskurssia, sekä myös pidemmälle ehtineille ja kisaaville agility-koirakoille koitan neuvojani jaella. Myös silloin tällöin pyöritän näyttelykoulutusta. Tällä hetkellä istun kennelkerhon johtokunnassa varapuheenjohtajan pallilla sekä teen sihteerin hommia. Keski-Suomen kennelpiirin agility-jaostoon kuulun myös. Keuruun Seudun Kennelkerhon kanssa olemme olleet jo muutamana vuotena yhtenä järjestäjänä järjestämässä Keuruun koiranäyttelyä, ja siellä toimin toimistopäällikkönä.

Tottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin olen käynyt vuonna 1996, ja silloin koulutin muitakin koirakoita, mutta nyt se on jäänyt lähinnä vain oman koiran koulutukseen. Tottelevaisuuskokeen koetoimitsijakurssin olen myös suorittanut vuonna 1998, ja oman kerhon kokeissa toimin silloin tällöin koetoimitsijana.

Sivujen ulkoasu: Annikki Peltola
Copyright: Riikka Saikkonen 2003-2008
KUVIEN KOPIONTI KIELLETTY